Seitsemän toukokuun päivää

Eversti Martin Caseyn tapana oli kerran kuussa, sunnuntaisin, päivystää Pentagonissa: se antoi hänelle tilaisuuden rauhassa tutustua siihen materiaaliin, jota kaikkialla maapallolla olevat sotilastukikohdat ja komentopaikat lähettivät yhtyneille yleisesikuntapäälliköille. Casey oli rauhallinen mies, mutta viime päivinä hän oli tuntenut kasvavaa levottomuutta, jonka syytä hän ei kyennyt löytämään. Presidentti Lyman ja Neuvostoliiton pääministeri Fimerov - ollaan vuodessa 1974 - olivat solmineet Wienissä asistariistuntasopimuksen, jonka hyväksyminen senaatissa oli jakanut maan kahteen leiriin. Presidentti Lymanin kansansuosio oli miltei maassa kun sen sijaan kenraali James Mattoon Scottista, Caseyn lähimmästä esimiehestä, olli sopimuskeskustelujen yhteydessä tullut kansallissankari.

Tavatsessan Scottin Pengagonissa Casey oli viime aikoina nähnyt ja kuullut paljon omituista; kenraali oli antanut omituisia lausuntoja, valehdellut. Ja mikä oli Tukikohta Y? Mikä ECOMCON? Näistä kenraali Scottin lähimmät miehet olivat viime aikoina puhuneet, mutta Caseylle, jonka tehtävänä oli suunnitella kaikki salaisimmatkin operaatiot, ne eivät sanoneet mitään. Ja miksi kenraali oli halunnut salaisen hälytyksen toimeenpantavaksi juuri kun senaatti oli lomalla? Levottomuuden yhä yltyessä Casey päätti salaa tavata presidentin ja kertoa kaikki.

Kun presidentti oli kuullut kertomuksen hän tiesi että uskomaton oli tapahtunut: Yhdysvaltojen kohtalo oli vaakalaudalla. Ja ratkaisuun oli aikaa vain seitsemän toukokuun päivää.